Onko unelmaelämää olemassa?
Tervetuloa ensimmäiseen blogitekstiini! Olen pitkään jo haaveillut blogin kirjoittamisesta, mutta aina olen perustellut sen lykkäämistä kiireellä tai jollain muulla syyllä. Kirjoittaminen on jo pitkään ollut minulle eräänlaista sielun puhdistamista, jota olen tehnyt biisieni avulla. Nyt kuitenkin koen suurta intoa jakaa ajatuksiani myös erilaisella tavalla blogin muodossa.
Olen puhunut, räpännyt ja laulanut unelmien jahtaamisesta aina vuodesta 2015 asti, kun julkaisin ensimmäisen demobiisini ”Nyt tai ei koskaan”. Unelmia olen puolestaan itse jahdannut jo alakoulusta saakka, kun päätin että minusta tulee joko NHL maalivahti tai Valioliigan kärkihyökkääjä. Täytin juuri 33 vuotta ja aamupalalla keikkareissulla Kouvolan Vaakuna hotellissa mietin, että olen koko elämäni ollut jonkinlaisessa ”jahtaustilassa”.
Mitä olen sitten jahdannut ja miksi? Vastaus on, että erilaisia unelmia joiden olen toivonut tekevän minut onnelliseksi. Olenko saavuttanut omia unelmiani? En tietenkään kaikkia, mutta todella monta suurta unelmaa olen saavuttanut, jotka olen omaan goalmappiini kirjannut aikanaan. Onko niiden saavuttaminen tehnyt sitten minut onnelliseksi? Ei.
2015 räppiura oli alkanut ja oltiin valmiita valloittaan maailma
Katsoin dokumenttisarjan, jossa eräs henkilö lähti tutkimaan maailman sinisiä vyöhykkeitä eli alueita, joissa ihmiset elää pidempään kuin muualla maailmassa. Kun katsoin näiden yli 100 vuotiaiden levollisuutta, rauhallisuutta ja onnellisuutta niin pala nousi kurkkuun. Se oli aitoa onnellisuutta. Ei ohimenevän hetken kestävää tunnetta, joka on saavutettu hullulla jahtaamisella.
Olin jonkin aikaa sitten kaksi viikkoa sairaana ja täysin poissa pelikunnosta. Rehellisesti en ole koskaan ollut niin kipeä. Todella korkea kuume ja niin raju pääkipu, että oli vaikea olla. Kun tällainen korkea kuume ja pääkipu jatkuu useita päiviä niin mieli alkaa juosta omaa elämää ja erilaisia ajatuksia nousee esiin. Yksi näistä ajatuksista oli, että olenko puskenut liian kovaa ja nyt keho antaa periksi ja kuolen?
Nyt jälkikäteen en usko, että kyse oli niin vakavasta, mutta siinä hetkessä tuli epätoivoinen olo, että tähän taitaa matkani päättyä. Huomasin, että en juurikaan pelännyt sitä, mutta olin todella surullinen. Surullinen siksi, koska tajusin että on niin paljon asioita, koettavaa ja nähtävää, joita olen lykännyt ajattelemalla että ”koen nämä sitten kun olen saanut urani tiettyyn vaiheeseen”. On ollut paljon ystäviä, keitä en ole nähnyt, sillä olen ajatellut, että ”vietän aikaa läheisteni kanssa sitten kun olen saanut urani tiettyyn vaiheeseen”.
2017 valmistautumassa uran ensimmäiseen julkiseen keikkaan RoKin ottelun erätauolla
Seuraavan aamuna heräsin ja monta päivää kestänyt kuume oli poissa. Kehosta oli puristettu viimeinenkin pisara ja olin väsyneempi kuin koskaan. Purskahdin itkuun ja itkin usean tunnin ajan, jollaista ei ole koskaan tapahtunut. Tuntui kuin vuosia sisälläni jossain piilossa ollut paha olo purkaantuisi yhdessä hetkessä. Tunne oli yhtä aikaa katumusta siitä, että en ole elänyt tätä ainutlaatuista elämää. Olen vain suorittanut sitä. Samaan aikaan olo oli kuitenkin onnellinen, että tervehdyn ja pääsen nauttimaan kaikista asioista, joita olen vuosien ajan lykäynnyt.
Mihin elämä tästä nyt sitten menee? En osaa sanoa ja rehellisesti se tuntuu hyvältä. Koko elämäni ajan olen halunnut kontrolloida ja suunnitella kaikkea mitä tapahtuu, mutta nyt tuntuu vapauttavalta vain elää ja nauttia jokaisesta päivästä ja jokaisesta hetkestä. Kun olin koirani kanssa metsässä ilman puhelinta ja ilman tietoa kellosta niin aloin pohtimaan elämän tarkoitusta. Kysyin itseltäni metsässä ääneen, että onko olemassa sellaista asiaa kuin unelmaelämä? Ja jos on niin millaista se on tai mitkä asiat sen mahdollistavat?
Tätä kirjoittaessani minulla ei ole vastausta siihen. Ainoa mitä osaan sanoa on, että oma elämäni ei sitä ole ollut. Tässä blogissa aion pohtia tätä ”unelmaelämä” käsitettä. Tulen kertomaan rehellisesti kokemuksia omalta artisiuraltani, joita en ole koskaan aiemmin uskaltanut kertoa. Tulen jakamaan omia onnistumisiani ja omia epäonnistumisiani. Sen tarkemmin en osaa sanoa, mitä blogi tulee pitämään sisällään sillä ensimmäistä kertaa minulla ei ole valmista suunnitelmaa. Aion kirjoittaa tätä blogia, koska se on siistiä ja tuntuu hyvältä.
Tervetuloa matkalle mukaan ja kiitos sinulle, joka luit tämän.
Jos sinulla heräsi kysymyksiä tai ajatuksia/tarinoita, joita haluat jakaa niin kuulen niitä mielelläni! Saat laittaa rohkeasti viestiä näitä väyliä pitkin:
Instagram: kakekarisson
TikTok: kakekarisson
Snapchat: kakekarisson
Facebook: Kake Karisson
Linkedin: Kake Karisson
Email: eetu@kakekarisson.fi